Tapasin pitkästä aikaa hyvän ystäväni, joka on pitkään työskennellyt kovissa markkinoinnin tehtävissä sekä kotimaassa että kansainvälisissäkin ympyröissä. Ajankohtaisten perhetilannekeskustelun jälkeen puheemme kääntyi työyhteisöjen toimintaan ja johtamiseen. Ystävälläni on kokemusta erilaisista organisaatioista jo yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Johtamisvalmentajana en voinut olla kysymättä häneltä minkälaisena johtajana hänet nähdään. Hän kertoi olleensa aina pidetty omassa työyhteisössään,  jokaisessa työpaikassa. Oma kokemukseni ystävästäni on sama: hänestä ei voi olla pitämättä. Hänellä on harvoin vihamiehiä.  Kaverissa ei ole mitään omahyväistä, sen voin yli 20 vuoden tuntemisen jälkeen sanoa.

Voiko samaan aikaan olla mukava ja vaativa johtaja?

Johtamisen näkökulmasta näemme usein ’mukavan’ kaverin ja vaatimisen johtajana vastakohtina. Mukavat kaverit nähdään helposti mielistelijöinä. Melkein aina erilaisissa johtamis- ja esihenkilövalmennuksissa keskustelua käydään juuri tästä problematiikasta: Voiko johtaja olla samaan aikaan sekä mukava ja ystävällinen että vaativa ja jämäkkä?

Katsotaas mitä kirjallisuus asiasta sanoo:

”Johtajan tulee olla ennen kaikkea jämerä ja ruumiin rakenteeltaan vankka. Esimiehenä hän hallitsee kaikki alaistensa työt näitä selvästi paremmin. Hän säilyttää arvovaltansa pitämällä tarkkaa kuria, puhumalla harvakseltaan ja hiljentämällä vastustukset alkuunsa. Käskyläiset palkitsevat hyvän johtajan nöyryydellä ja tottelevaisuudella.” – Mikko Ivalo, Henkilökohtainen työnjohto, 1947  –

Teksti on vuodelta 1947. Elämmekö me kuitenkin yhä edelleen tällaisen uskomuksen varassa vuonna 2013? Väitän, että kyllä, valitettavasti. Monen johtajan ihmiskäsitys on se, että ollakseen vaativa, pitää pystyä pitämään selkeästi etäisyyttä johdettavaan. Samaan pakettiin kuuluu ajatus siitä, että kuri on hyvä johtamisen väline.

Mummopsykologia toimii johtamisessakin!

‘Positiivinen vaatiminen johtajana on sitä, että samaan aikaan kohtaat joka tilanteessa johdettavasi samalla kunnioituksella ja inhimillisyydellä kuin oman isoäitisi, mutta samaan aikaan haastat ja tuet heitä ylittämään itsensä, omat rajansa ja saavuttamaan omat tavoitteensa.

Palataan ystävääni. Hänen vahvuutensa on se, että hän osaa olla samaan aikaan ihmisiä kohtaan kunnioittava ja inhimillinen, mutta  myös vaativa. Hän ei näe näitä ominaisuuksia vastakkaisina. Hän osaa kohdata ja nähdä ihmisissä joka tilanteessa potentiaalia, mutta tarpeen vaatiessa tiukastikin haastaa ja vaatia omia johdettaviaan ja kollegoitaan ylittämään itsensä. Tässä on haastetta meille kaikille. Kotona monetkin meistä osaavat olla vanhempina mukavia ja kohdata lapsensa inhimillisesti, mutta samaan aikaan osaamme vaatia ja laittaa lapsille tarvittavat rajat. Tästä on positiivisessa vaatimisessa kyse.

Miten olla positiivisen vaativa:

  1. Käy dialogia yhteisestä tulevaisuuskuvasta, johon kaikki uskotte. Luo toivoa ja optimismia.. Kuuntele kunnolla kaikki vivahteet ja sävyt epäilyistä tulevaisuutta kohtaan.
  1. Keskustele suoraan johdettaviesi kanssa, siitä mitä on tapahtunut, mikä on onnistunut ja mennyt putkeen, mikä voisi mennä vielä paremmin suhteessa intohimoiseen tavoitteeseemme. Muuta mekaaninen palaute innostavan pohtivaksi oppimistilannedialogiksi.
  1. Kysy rohkeasti vinkkejä myös omaan johtamiseesi; mitä johdettava toivoo sinun tekemiseltäsi ja erityisesti miten voit poistaa onnistumisen esteitä. Kohtele ihmisiä vertaisinasi ja näe roolisi koordinaattorina, toivon rakentajana ja esteiden raivaajana.
  1. Uskalla kertoa myös kaikki ikävät asiat suoraan. Pidä aina yllä positiivista ja kunnioittavaa ilmapiiriä, vaikka puhutkin suoraan sydämestä ja annat rakentavaa palautetta. Älä tiuski saavuttamattomista tavoitteista ja tekemättömistä töistä. Osoita ymmärrystä taustalla vaikuttaviin asioihin, mutta samaan aikaan haasta toista näkemään heikot kohdat, joita voi kehittää. Ole tukeva, mutta älä päästä liian helpolla.
  1. Keskustele ja huomioi ihmistä muistakin asioista kuin työhön liittyvistä tehtävistä. Muista luoda ilmapiiriä, jossa on sallittua sopivissa määrin keskustella myös työn ulkopuolisiin asioihin liittyvistä asioista.

 

– Makke

PS: Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Psykologinen pääoma -blogissa 

Share This

Share This

Share this post with your friends!

Share This

Share this post with your friends!